Väitetään, että Euroopan unionin kulmakiviin kuuluu välttää liian suuria taloudellisia eroja, koska ne aiheuttavat kahnausta jäsenmaiden välillä.

Todellisuudessa erot EU:n 28 jäsenmaan välillä kasvavat jatkuvasti, erityisesti EMU:n valuuttaliittoon kuuluvien 18 maan välillä, joilla on yhteisenä ylikansallisena valuuttana euro ja ylikansallinen, strategisesti Saksaan sijoitettu keskuspankki.

Vuodesta 2006 Saksan, Euroopan suurimman kansantalouden kauppatase on ollut ylijäämäinen. Vuoden 2013 ylijäämä, 198,9 miljardia euroa, on tähän asti suurin ja vastaa seitsemää prosenttia saksan bruttokansantuotteesta.

Yhden maan ylijäämä edellyttää toisen maan alijäämää.

Kreikan kauppataseen alijäämä oli 2011 lähes 38 miljardia dollaria (tämän hetken kurssin mukaan 27,3 miljardia euroa) ja juuri Saksa on Kreikan tärkein kauppakumppani. Pahasti alijäämäisten maiden on pakko velkaantua. Kreikalle rahaa lainaavat korkealla korolla mm. isot saksalaiset pankit.

Kysymys kuuluu, miten Kreikka pääsee irti ketunraudoistaan luovuttuaan EMU-jäsenyytensä myötä omasta valuutta- ja rahapolitiikastaan, samaan aikaan kun ”pahamaineinen troikka” eli EU-komissio, Euroopan keskuspankki ja kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) sanelevat Kreikan finanssipolitiikan ehdot. Pohtia voi myös sitä, kuinka Suomen Kreikalle lainaamien rahojen takaisinmaksun käy!